Kohta 200-vuotias Suomen pohjoisin Kartano
Alkuaan Karolineburgin kartanon paikalla sijaitsi 1800-luvun alussa Tuovilan tilaan kuuluva Joutava-niminen torppa. Vuonna 1835 Kajaanin tuomiokunnan tuomari Frederik Calamnius osti alueen. Seuraavana vuonna hän solmi 48-vuotiaana avioliiton nuoren 24-vuotiaan Karolina Kristina Stenrothin kanssa. Vuonna 1836 hän rakennutti tilavan talon saleineen ja kamareineen. Päärakennuksen, jossa salin lisäksi oli seitsemän kamaria, keittiö, porstua, vaatesäiliö ja viinikammari, Calamnius rakennutti seuraavana vuonna. Hän antoi talolle nimen Karolineburg vaimonsa mukaan.
Calamniuksen kuoltua vuonna 1840 ei leski jaksanut ylläpitää kartanoa kuin kolme vuotta. Kartano myytiin maanmittari Sven Petter Malmgrenille ja hinta oli 2.114 hopearuplaa ja 28 kopeekkaa. Tila säilyi Malmgrenin hallussa vuodesta 1840 vuoteen 1863.
Samuel Henrik Kylander, joka oli Petter Malmgrenin alaikäisen lapsen holhooja, myi 1863 kartanon kruununvouti C. W. Von Essenille ja läänin maamittari C. Charlinille.
Kartano säilyi yhteisomistuksessa vuoteen 1872, jolloin Kajaanin tuomiokunnan Gustav Emil Malm osti tilan. Malmin aikana säätyläiselämä kartanossa jatkui ilman suuria muutoksia.
Kartanon uneliaisuus loppui kun omistajaksi tuli sahanhoitaja Johan Norblad vuonna 1885. Hän alkoi suureellisesti suunnitella Kyynäspäänniemeen Koivukosken alapuolelle puuhiomoa ja Ämmäkosken viereen paperitehdasta. Näiden energialähteeksi oli tarkoitus rakentaa vesivoimala. Norbladin aikana saatiin kuitenkin tehtyä laivalaituri Ämmäkosken alapuolelle. Hänen perustama Oulujoen Tukkihakkaus- ja lauttausyhtiö toimi kartanossa 1890-luvulla ja yhtiöllä oli kaksi höyrykäyttöistä hinaajaa. Noihin aikoihin Kajaaniin saapuivat ensimmäiset turistitkin. Lohisaaliit houkuttelivat ja lohiportaiden rakentamista suunniteltiin. Norblad kuitenkin kielsi niiden rakentamisen mailleen.
Vuonna 1897 Norblad myi kartanonsa Uleåborgs Sågverks Aktiebolagille 60.000 markalla. Oululaisen sahausyhtiön aikana kartano toimi laajenevan hinauslaivaston tukikohtana ja yhtiön henkilökunnan asuinpaikkana. Vuosisadan alussa Karolineburgin alueesta lohkottuja tontteja alettiin myydä Teppanan alueella, jonne alkoi vähitellen kohota omaleimainen yhdyskunta.
Tonttien myyntiä jatkoi myös Karolineburgin seuraava omistaja Ab Uleå Oy, jonka haltuun kartano siirtyi vuoden 1913 aikana 200.000 markan kauppahinnalla. Kun Kajaanin Puutavaraosakeyhtiö osti kartanon satojen hehtaarien metsineen ja maineen 53 miljoonalla vuonna 1926, kartano muuttui lähinnä yhtiön johtomiesten asuinpaikaksi, jollaisena se toimi aina vuoden 1980-loppupuolelle asti.
Vuosikymmenen 1990 vaihteessa Karolineburgista restauroitiin Kartanohotelli. Karolineburg on nykyään eurooppalaistyyppinen perhehotelli, jonka 44 majoituspaikkaa ja 90 hengen ravintolatilat muodostavat toimivan kokonaisuuden erilaisille tilaisuuksille ja kokouksille.
Karolineburgin Kartano Elias Lönnrotin aikana
Kainuussa on ollut kautta aikojen vain yksi varsinainen kartano. Tämä harvinaisuus on säilynyt ja tänä vuonna tulee kuluneeksi 170 vuotta sen ensimmäisistä vaiheista. Vuonna 1836 Kajaanin kihlakunnan tuomari Frederik Calamnius osti Kajaaninjoen pohjoisrannalta silloisen Paltamon pitäjän puolelta Joutava-nimisen torpan. Sen alueelle hän pystytti päärakennukset, aittoja, kellarin ja muita välttämättömiä talousrakennuksia. Calamniuksen isännyys jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi. Hän kuoli jo vuonna 1840, oltuaan virassaan vain puolen kymmentä vuotta. Hänen leskensä joutui myymään kruununtilaksi muuttuneen ja omaa nimeään kantavan tilan huutokaupalla. Kauppakirjan laati ystävän palveluksena Elias Lönnrot. Myöhemmät omistajat jatkoivat rakennustyötä. Kartanon keskus sai toisen kerroksen, pihaa kaunisti hoidettu ja Kajaanin kihlakunnassa harvinaislaatuinen puutarha. Ajan myötä aluetta rajasi ylävirran suunnalle komea metsä. Piirilääkäri Samuel Roosin rakennuttaman talon hirsiäkin käytettiin kartanon kohottamiseen. Nykyiseen muotoonsa tämä mittava kokonaisuus on kehittynyt vähitellen hitaasti kiihtyneen muutoksen tuloksena.
Kihlakunnantuomari Frederik Calamnius oli vuonna 1833 kaupunkiin asettuneen Elias Lönnrotin läheinen ystävä. Kartanosta muodostui tuomarin lyhyeksi jääneenä kautena yksi Kajaanin ja Paltamon (Paltaniemen) säätyläisten kokoontumispaikka, jossa vietettiin ajan tapaan riehakkaita juhlia, mutta vakavammatkin kulttuuriharrastukset kuuluivat ”ohjelmistoon”. Siellä pohdittiin myös kohtuuden merkitystä erityisesti alkoholin käytössä. Se oli hyvin yleistä kaikissa yhteiskunnan väestöryhmissä. Muutokset tulivat kuitenkin hyvin hitaasti. Ehkä pysyvämmän jäljen jätti hitaasti vahvistunut herännäisyys.
Calamniusten ja Lönnrotin läheisestä suhteesta kertoo se, että poikamieslääkäri pyydettiin Joutavan väen tyttären kummiksi. Myös muut kummiusuhteet vahvistavat tätä kuvaa. Frederik Calamnius ja Elias Lönnrot kutsuttiin molemmat erään paikallisen säätyläisen lapsukaisen tulevaisuutta turvaamaan. Seurustelupiiri oli itse kaupungissa kovin suppea, mutta vilkkaimpina juhlakausina tehtiin pitiäkin matkoja sukulaisiin ja tuttaviin koko kihlakunnan alueella. Näin erityisesti vuodenvaihteen pitkänä juhlakautena.
Calamniuksen kuoltua ja tutkimus- ja kirjoitustyön viedessä Kajaanin lääkärin pitkiksi ajoiksi muille maille, jäi kanssakäyminen Karolineburgin asukkaiden ja Elias Lönnrotin välillä ilmeisesti hyvin vähäiseksi. Tilanne muuttui poikamieslääkärin avioiduttua kaikkien yllätykseksi kesällä 1849. Oman talon valmistuttua oli jälleen paremmin aikaa myös sosiaalisten suhteiden hoitoon ja laajentamiseenkin. Tästä kaudesta kertoo nuoren Lina Rislchin päiväkirja ”Kirjeitä Leonoralle”, joka on luettavissa Kajaanin kaupunginkirjaston sivuilla. Nuori neito on kirjannut muistiin 1850-luvun kajaanilais-paltaniemeläisen yhteisön kanssakäymisä. Piirilääkäri Elias Lönnrot vaimoineen kuului Karolineburgin väen ystäväpiiriin. Nämä suhteet katkesivat tammikuun 1854 pakkaspäivänä, jolloin lääkäri matkasi Helsinkiin Aleksanterin yliopiston suomen kielen professoriksi. Pari pientä piipahdusta kihlakunnassa ja kirjeenvaihto jäivat jäljelle. Siihen rajoittui hiljaa hiipuva yhteys kaukaisiin ystäviin. Elias Lönnrotin kaksi vuosikymmentä kestänyt hyvin työteliäs ja luova jakso Kajaanin kihlakunnan ainoana lääkärinä oli ohi.
Heikki Rytkölä,
Hyvien asioiden puolesta
Kainuun Sanomat
Tule osaksi Kartanomme historiaa!