Meiltä uusiin haasteisiin siirtyneen myyntineuvottelija Akin kynästä – hänen kädenjälkensä jää elämään Peerâ-maailmaamme!
Kirjoita blogiteksti. Selvä. Mistä?
Tässä törmää pakostakin klassiseen tyhjän paperin pelkoon. Tällainen tunne heräsi muun muassa omissa ylioppilaskirjoituksissa, kun juuri täysi-ikäistyneeltä kysyttiin ansiotuloveron progression lieventämisen taloudellisista vaikutuksista kansantaloudelle. Ensimmäisessä kysymyksessä. Se antoi vähän osviittaa sille, miten loput penkissä vietetyt tunnit kuluivat.
Ei mennyt ihan putkeen, joten lähdin kotiin.
Samaisen kaltainen kirjoittajan blokki on ollut päällä menneet kuukaudet. ”Miten tehdään” -kysymyksiin pohdittu toimintamalleja, ”Mitä uudistetaan” on taas ollut piikkinä siellä teräksisessä (tottakai) pakarassa. Tekstinkäsittelyohjelmien avaaminen on tullut tutuksi: jos painikkeet näytöllä kuluisivat, saattaisi niissä olla uusimistarvetta.
Totuus kuitenkin on, ettei se ikinä helpotu. Aina se tyhjä paperi pelottaa.
Nyt ne uudistukset on kuitenkin jo tehty. Blokista huolimatta.
Typerät ideat käännetty toimiviksi kokonaisuuksiksi. Epävarmoista heitoista on tullut timanttisia tervehdyksiä. Suomalainen negatiivisuus (ei tästä mitään tule) on muuttunut kuluneen vuoden aikana suomalaiseksi positiivisuudeksi (saattaa tästä jotain ehkä tullakin).
Tästä ylitsevuotavasta positiivisuudesta pääsee nyt nauttimaan luonamme. Käyt sitten Raahessa, Sodankylässä tai Kajaanissa, on tyylimme sama: tulet kuten kotiin tulisit.
Kun menee putkeen, lähde kotiin. Niin miekin teen, useamman kerran viikossa.
